Vaasan Palloseura kiinnitti neljä omaa junioria

Vaasan Palloseura on solminut pelaajasopimukset neljän oman juniorinsa kanssa.

Sopimukset on solmittu 2000-syntyneiden Leevi Mäkilän ja Momodou Sarrin, sekä 2002-syntyneiden Jesper Suokon ja Khamis Makin kanssa. Sopimukset ovat monivuotisia.

Kaikkia sopimuksen alaisia pelaajia yhdistää hyökkäysorientoituneisuus. Mäkilä ja Suokko ovat keskikenttäpelaajia ja Maki ja Sarr hyökkääjiä. VPS Junioreiden urheilujohtaja Janne Lindbergin mukaan kaikkia pelaajia yhdistää myös palo lajia kohtaan ja selkeä halu mennä urallaan eteenpäin.

– Vaihtoehtoja sopimuspelaajiksi olisi junioreista löytynyt varmasti muitakin ja jokaisen onkin hyvä muistaa, että kaikilla on samanlainen mahdollisuus. Siihen voi vaikuttaa omalla päivittäisellä tekemisellään.

– Nämä pelaajat ovat omalla tekemisellään nimenomaan ansainneet sopimukset tällä hetkellä. Siitä tulee koko seuran junioripuolen ottaa iso kiitos. Näiden taitavien pelaajien oman työn lisäksi tulee huomioida ne valmentajat, jotka ovat tukeneet ja vieneet pelaajia eteenpäin, Lindberg analysoi.

Myös edustuksen päävalmentaja Petri Vuorinen on samaa mieltä.

– Olen ensinnäkin iloinen ja tyytyväinen, että seuran sisällä tehdään yhteistyötä. Viime vuosina olen enenevässä määrin toiminut yhdessä junioripolun vanhemman pään kanssa ja yhteys on ollut hyvä. Samalla tavalla se on nyt, kun Christian (Sund) on myös osa meidän valmennusryhmää.

– Kunnia sopimuksista kuuluu eritoten pelaajille. He ovat tehneet itse kovan työn tämän eteen. Myös valmentajat matkan varrella ovat tehneet oikeita asioita, eikä sovi unohtaa pelaajien vanhempia, jotka ovat heitä tukeneet.

– Edustuksen kannalta on hienoa, että meillä on nyt omia nuoria, jotka ovat sitoutuneet toimintaamme. Aiemmin tästä on ollut esimerkkinä muun muassa "Fabu" (Fabrice Gatambiye), joka sai aikanaan hyvän työn kautta sopimuksen ja on jatkanut rehkimistä siten, että on ansainnut peliaikaa ja on murtautumassa joukkueeseen koko ajan enemmän, Vuorinen valotti.

Pitkät sopimukset ovat Lindbergin mukaan tärkeitä myös siksi, että pelaaja voi miettiä elämäänsä jalkapallon ympärillä kaikessa rauhassa, kun fokus kentän puolella on pidemmällä ajanjaksolla tiedossa.

– Nämä sopimukset ovat hyvä päänavaus, mutta pitää muistaa, etteivät ne ole automaattisia. Junioripelaajan on osoitettava, että hän ansaitsee sopimuksen. Jos sellaisia pelaajia ei ole, niin pelin henki on se, ettei niitä silloin tehdä. Liigamaailma on kuitenkin eri asia kuin juniorimaailma.

– Kaksi pelaajista on lukiossa ja kaksi vielä yläasteella, joten elämänrytmin sovittaminen täytyy keskustella läpi pelaajien ja heidän perheidensä kanssa huolella, jotta asiat ovat tasapainossa. Päätoiminta näillä pelaajilla tulee edelleen olemaan junioripuolella, Lindberg kommentoi.

Sopimuksen allekirjoittaneista nuorista on ollut aistittavissa suuri innostuneisuus. Työ ei kuitenkaan lopu tähän, päinvastoin.

– Kuten totesin, mikään ei tule automaattisesti. Pelaajien kanssa tulee sovittaa arkea miten he milloinkin pääsevät harjoittelemaan edustuksen kanssa. Ei ole järkeä yrittää väkisin sopia joitain vakiopäiviä, jos ne sitten jossain vaiheessa esimerkiksi haittaavat pelaajan koulua. Pitää kommunikoida aktiivisesti ja koko ajan pelaajia toki tarkkaillaan. Innostusta tässä varmasti on puolin ja toisin, Lindberg toteaa.

Uskottava askel

Kyseiset nuoret tulevat pelaamaan kesällä varmasti VPS J Akatemian mukana miesten Kolmosessa. Näiden sopimusten, tiiviin valmennuksellisen yhteistyön, sekä ylipäätään reservijoukkueen perustamisen myötä tarkoitus on rauhassa rakentaa uskottava askel nuorille kohti Veikkausliigaa.

– Se on meidän yhteinen tavoitteemme. Siitä on keskusteltu junioreiden ja edustuksen välillä paljon ja tahto on molemminpuolinen. Asiassa on toki muuttuvia elementtejä, eikä mitään tule tehdä vain koska se näyttää hyvältä, vaan kaiken pitää myös konkretisoitua. Miten nopeasti kehitystä tapahtuu ja koska esimerkiksi näistä nuorista joku tekee läpimurron liigatasolle, sitähän ei tiedä kukaan. Varmasti nämäkin sopimukset antavat kuitenkin uskoa muillekin junioripelaajillemme sen suhteen, että se on kovalla työllä mahdollista, Lindberg painottaa.

Kärsivällisyys on valttia nuorten kasvattamisessa. Vaikka VPS on Pohjanmaan alueen suurin seura, ei se kuitenkaan ole suuri kun suhteuttaa koko maan seuroihin. Veikkausliigapelaajien tuottaminen ei tapahdu tuosta noin vain.

– Kyllä meillä pelaajamäärät aika kapeat ovat silti vanhemmassa päässä. Niin sanotusti liigakelpoisten pelaajien tuottamisessa on monta tekijää. Jokaisen tulee ymmärtää, ettei voida odottaa, että yhtäkkiä meillä on 10 pelaajaa, jotka kannattelevat liigajoukkuetta. Jos 1-2 pelaajaa nousee edustuksen mukaan vuosittain, niin se on hyvä. Mikäli nousee 1-2 pelaajaa kolmen vuoden periodilla, niin sekin on vielä hyvä.

– Oma mielipiteeni on, että meillä olisi hyvä olla joukkueessa enemmän paikallisuutta, mutta pitää ymmärtää, ettei sitä voi olla väkisin. Paikallisuus tuo muutakin kuin urheilullista näkökulmaa asiaan, mutta se vaatii sen, että pystymme paikallisesti tuottamaan enemmän laatua.

– Kärsivällisyys on avainsana. Täytyy olla myös suunnitelmallinen toimintatapojen ja linjausten suhteen. Liigapelaajiksi kasvamiseen vaikuttaa monta tekijää. Olemme kuitenkin luomassa elementtiä, joka osoittaa ja antaa lisäuskoa pelaajille itselleen sen suhteen, että töitä liigapelaajiksi kasvattamisen eteen seurassa tosissaan tehdään.

Kärsivällisyyttä vaaditaan

Malttia tulee painottaa nimenomaan yksilötasollakin. Lindberg tukee VPS J Akatemian pääluotsi Sundin näkemystä siitä, ettei ole kiire, kun vain tekee työnsä laadukkaasti.

– Jostain nuorisollemme on tullut vuosien saatossa sellainen ajatus, että pitää saada mahdollisimman paljon mahdollisimman äkkiä. Laji ei ole sellainen. Pelaajat, jotka pomppaavat tosi nuorena liigapelaajiksi ovat usein poikkeuksellisia. Kasvattamisessa pitää muistaa myös se, mitä tavoittelemme. Jos tavoitteet ovat Suomen huipulla, niin meillä ei ole mahdollisuus kilpailla menestyksestä vain junioripelaajia kasvattamalla. Lisäksi edustuksessa tulee olla hyvä sekoitus, jotta nuori kehittyy edustuksen mukana.

Nuorten pelaajien kasvattamisessa on haasteita kansallisella tasolla ylipäätään. Suomessa tulee lajissa kuin lajissa "drop-out" ilmiö tutuksi tietyssä iässä. Syyt ovat myös inhimillisiä, mutta niihin on myös mahdollista vaikuttaa.

– Ylipäätään iso asia on miten koetaan jalkapallo ammattina. Se ei ole Suomessa se ykköstoive. Alakouluiässä vielä halutaan ammattilaisiksi, mutta elämän realiteetit kasvavat vanhetessa. Vaatii paljon kanttia, kun alat pohtimaan kysymyksiä itsesi elättämisestä tai perheesi elättämisestä.

– Suomessa jalkapallon kulttuuriperinne ei ole niin vahva. Minä haluaisin totta kai, että futis olisi ammattivalintana ykkösvaihtoehto, mutta me emme pysty kilpailemaan samalla tavalla esimerkiksi taloudellisesti.

– Koulujärjestelmät ovat kuitenkin menneet ilahduttavasti siihen suuntaan, että on mahdollista myös kouluttautua jalkapallon ohella. Siihen pitää tarttua voimakkaasti seuroissa ja puhua niistä mahdollisuuksista. 10-15 vuotta takaperin kun nuori sai edustukseen sopimuksen ja löi läpi niin hän oli tyytyväinen, eikä miettinyt asiaa sen enempää. Sitten reippaasti yli kolmekymppisenä hän heräsi, ettei olekaan mitään ammattia, kun tämä loppuu. Nykynuoret tajuavat paremmin, että jalkapallon rinnalla voi tehdä tutkinnon ja heillä on siihen myös mahdollisuudet.

– Vaikka ammattimaisuus on paremmalla tasolla ja pelaajan arkea on pystytty rakentaa laadukkaammaksi, vaikuttaa se varmasti alitajuntaisesti, jos joutuu miettimään "mitä sitten jos." Kynnys luovuttaa muodostuu helpommaksi ja siten siinä vaiheessa, kun koetaan että portti ei aukea ammattilaiseksi, niin on myös helpompi lopettaa kokonaan. Tällaisia tapauksia pitäisi myös saada jäämään lajin pariin. Ne, jotka eivät onnistuneet luomaan uraa, sekä ne, jotka sen ovat jo tehneet, olisi tärkeää sitouttaa toimintaan, sillä tyhjiö voi olla suuri, kun johonkin on satsannut paljon ja sitten se yhtäkkiä loppuu, Lindberg painottaa.

Kilpailua ja yhteistyötä

Vaasalaisten liigapelaajien kasvattamiseksi on urheilujohtajan mukaan monenlaisiakin polkuja. VPS:ssa pyritään nuorelle tarjoamaan jatkuvasti vahvempi linkki edustuksen ja junioripuolen välille, kuten on todettu. Toisten välinen kunnioitus on avainasioita.

– Peten (Vuorinen) kanssa keskustellaan aktiivisesti ja käydään läpi ajankohtaisia asioita. Edustuksen puolelta Ricardo (Duarte) ja Carlos (Fradão) jakavat osaamistaan enenevässä määrin myös junioripuolelle ja pyrkimys on jatkuvasti siinä, miten toimimme yhdessä siten, että mietimme pelaajiemme parasta. Siinä on totta kai haasteitakin.

– Meidän tulee myös junioripuolella kunnioittaa edustuksen toimintaa, sillä se on se meidän ylin ja komein ja kaunein. He tekevät siellä parhaansa ja meidän tulee tehdä omalta osaltamme. Hyvässä symbioosissa meidän tulee rakentaa rauhassa asioita eteenpäin. Minun tehtäväni on viestiä tätä junioripuolella esimerkiksi valmentajille.

Lindberg muistuttaa myös siitä, että lajin harrastajia Vaasassa on, vaikka esimerkiksi VPS ei ole pelaajamäärältään Suomen suurimpia.

– Tässä kaupungissa on monta muutakin hienoa seuraa ja kilpailu on kova. Vaasana meidän tulisi miettiä sitä, että meillä on tällä hetkellä vaasalainen joukkue maan ylimmällä sarjatasolla ja olla ylpeitä siitä. Jos me saamme laajemminkin vaasalaisia pelaajia kasvatettua sinne, niin siitä pitää olla myös iloinen.

– Olen itse vielä noviisi puhumaan näistä asioista, kun olen täällä vasta vähän aikaa ollut, mutta omasta mielestäni tulen hyvin toimeen eri seurojen kanssa ja haluan myös tehdä yhteistyötä. Ja kun puhun yhteistyöstä, niin se tarkoittaa tietenkin sitä, että se toimisi molempiin suuntiin. Totta kai ymmärrän myös, että sitä tulee tehdä ne realiteetit huomioon ottaen, että jokainen seura on historiallisesti omanlaisensa ja jokaisella on omat merkitykselliset perinteensä.