Myös VPS-ikoni Ville Koskimaa pelaa viimeisen kotipelin raitapaidassa – ”Harva saa kokea tällaista”

Vaasan Palloseuran keskuspuolustaja Ville Koskimaa ei jatka tämän kauden jälkeen seurassa. Perjantain FC Lahti-kamppailu on siis myös Koskimaalle viimeinen kotiottelu raitapaidassa.

Koskimaa lukeutuu Vepsun seuraikoneiden joukkoon. Kaikkiaan hän on edustanut Raitaa liigassa tähän mennessä 252 kertaa, sekä Ykkösessä 24 ottelussa. Hän on tällä hetkellä jaetulla ykkössijalla seurassa eniten liigapelejä pelanneena Henri Sillanpään kanssa, mutta pelejä on tällä kaudella jäljellä vielä kaksi.

– Aika pitkä matka on käytynä. Vuonna 2005 tulin Vepsuun divariin ja nousimme samana vuonna liigaan. Vuodet 2006-08 sujuivat täällä ja sen jälkeen lähdin Espooseen. Ulkomaille lähtö kariutui terveydellisistä syistä ja tulin lopulta takaisin Vaasaan kaudeksi 2011 ja siitä saakka olen pelannut yhtäjaksoisesti kotikaupungissani. Matkan varrelle on mahtunut paljon hienoja hetkiä, Koskimaa muistelee.

Koskimaan uran kaari olisi voinut olla toisenlainenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Ulkomaille lähtö oli lähellä, mutta toisaalta ura oli lähellä loppua jo 2011.

– Vuonna 2009 minulla diagnosoitiin reikä aorttaläpässä sydämessä ja samana vuonna paksusuolentulehdus. Pari vuotta meni hyvin vatsan kanssa, mutta sitten kun ulkomaille piti lähteä, niin sama ruljanssi alkoi uudelleen. Sitä kesti yhtäjaksoisesti neljä ja puoli vuotta ja paljon piti miettiä, miten pääsee pelikuntoon tai edes treenikuntoon. Verta ulostaessa mietti, että mitähän tästä oikein tulee ja ura oli uhkaavasti jo loppumassa kuusi vuotta sitten.

– Vaikka sairausongelmien kanssa taisteleminen oli ihan jokapäiväistä se neljä ja puoli vuotta putkeen, niin jotenkin sitä vain sai taisteltua ja mentyä päivä kerrallaan. Aina vain ajatteli, että kyllä tämä tästä lähtee.

Niin onneksi lähtikin. Pitkällinen taistelu tuotti tulosta ja kausiin Vepsussa 2010-luvulla on mahtunut SM-pronssia, kolmet europelit ja henkilökohtaistakin tunnustusta.

– Vuosina 2013 ja -14 minut valittiin joukkueen parhaaksi kauden päätteeksi ja jälkimmäisenä näistä myös fanit tekivät saman valinnan. Ne olivat upeita hetkiä.

Ilon hetkien lisäksi on ajanjakson aikana ollut vaikeitakin paikkoja.

– Kausi 2015 oli aika traaginen koko joukkueelta. Se oli kova selviytymistaistelu ja saimme sarjapaikan lopulta klaarattua. Itselläni puhkesi viimeisessä kotipelissä silloin toinen keuhko ja vietin sairaalassakin tovin aikaa. Kotisohvalta seurasin viimeisen kierroksen ja olihan se mahtava fiilis sieltäkin käsin, että homma hoitui.

Vaikeaa, mutta lopulta onnellisesti päättynyttä kautta seurasivat uudet ajat.

– Kauden jälkeen sitten Pete (Petri Vuorinen) ja Jani (Sarajärvi) ottivat vastuun yhdessä ja aloittivat hienon prosessin Vaasassa, Koskimaa kertoo.

Suurin kiitos kuuluu perheelle

Koskimaa on läpi uransa pyrkinyt olemaan esimerkillinen pelaaja. Hän on aina hoitanut hommat laadukkaasti kentällä ja sen ulkopuolella. Siitä osoituksena myös monena vuotena kädessä nähty kapteeninnauha.

– Olen aina pyrkinyt tekemään asiat mahdollisimman hyvin kentällä ja sen ulkopuolella. Olen pyrkinyt olemaan niin hyvä jalkapalloilija ja niin hyvä urheiluja kuin mahdollista. Jälkeenpäin ajateltuna terveyshuolista huolimatta päivääkään en tähänastisesta vaihtaisi pois. Tämä matka on ollut niin upea. Harva saa kokea tällaista. Olen kiitollinen ja ylpeä kaikesta, mitä olen tässä seurassa saanut ja olen viihtynyt täällä loistavasti. Määränpää Vepsussa on tullut nyt vastaan, mutta matka tähän pisteeseen on ollut kerrassaan huikea. En voi kuin kiittää kaikkia mukana olleita, etenkin tietysti pelaajia ja valmentajia.

Muutama nimi nousee keskusteluissa pintaan.

– Tuiskun Leoa kiitän kovasti. Hän poimi minut aikanaan Kiistosta Vepsuun. Matkalle on mahtunut niin paljon hienoja koutseja. Esimerkkeinä vaikka Lindbergin Jose (Janne) ja Pyykölän Jari, joka teki minusta urheilijan ja antoi eväät siihen. Pete, Jani ja Oka (Olli Huttunen) ovat antaneet kaikki omat osuutensa.

Kaikkein suurin kiitos menee kuitenkin läpi uran tukeneelle perheelle.

– Isoin kiitos kuuluu avovaimolleni Lauralle, joka on aina ollut tukenani, sekä tietenkin lapsilleni. Vaikka reissupelissä on joskus tullut turpaan ja mieli on ollut apea, niin kotioven avatessa se on kirkastunut saman tien. Yhtä suuri kiitos kuuluu myös isälleni, äidilleni, siskolleni ja veljelleni, jotka ovat aina seisoneet vierelläni.

Kiitoksitta eivät jää henkilöt katsomon puoleltakaan.

– Kiitän myös sydämestäni kaikkia ihmisiä, jotka ovat katsomossa seuranneet pelejä, sekä eritoten Geezersejä (VPS-faniryhmä) ja superfaneja Esaa (Viitala) ja Marjattaa (Kytöviita), jotka ovat kannustaneet myös varmaan kaikki vieraspelit paikanpäällä.

Uran jatkosta ei vielä ole tietoa. Kokenut pelaaja on edelleen huippukunnossa.

– Olen joka ikinen päivä urallani lähtenyt treeneihin ilolla. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä jaksanko tai huvittaako, vaan harjoitteleminen on ollut ykkösasia tähän asti ja on ykkösasia vieläkin. Nautin tästä hommasta niin paljon. Toivonkin, että pelit vielä jossain jatkuvat. On sellainen tunne, että minulla on vielä paljo annettavaa. Olen huikean hyvässä kunnossa ja vaikka ikää on 34 vuotta, niin se ei itselle tunnu tai ole tuntunut paljolta. Tuolla me pelaamme parikymppisten jätkien kanssa pelireissuilla korttia ja heitämme läppää. Se on mahtava homma, Koskimaa naurahtaa.

Vaasalainen futislegenda

Kokonaisuudessaan Koskimaan kohdalla on enemmän kuin aiheellista puhua VPS-legendasta. Enemmän pelejä VPS:n paidassa on vain Raimo Ollilla, joka pelasi niitä 330. Jouko "Takku" Jokisenkin Koskimaa on jo ohittanut.

– Meneehän siinä kylmät väreet, kun tuollaisia alkaa ajattella. Mikäli joku olisi 2005 seuraan saapuessani sanonut, että pelaan Vepsussa 11 vuotta ja kaikki Suomen cupit, liigacupit ja eurocupit mukaan luettuna yli 300 peliä niin olisihan se tuntunut aika uskomattomalta. Se tuntuu siltä nytkin. Vielä kun olen oman kaupungin poika, niin en osaa sanoin kuvailla mitä fiiliksiä herättää, että on saanut jättää seuran historiaan oman jalanjälkensä.

Koskimaa ei ole pelkästään Vepsu-legenda. 12 vuoden liigaura herättää kunnioitusta kansallisestikin. Vaikka ura ulkomailla ei urjennut, on Koskimaa ollut yksi kotimaisen liigan kärkipuolustajista läpi vuosien.

– Sen verran kauan on tullut liigassa pelattua, että on tullut tutuiksi monia pelaajia vastustajajoukkueista, tuomareita ja monia muita toimihenkilöitä. Voi sanoa, että kodilta tuntuu tavallaan koko Veikkausliiga.

– Jokaisella pelaajalla on varmasti tavoitteena ulkomaat, eikä tätä hommaa muuten kannata tavallaan tehdäkään. Ei minua ole kuitenkaan se jäänyt kaivelemaan, että sairaushommat sotkivat suunnitelmat silloin. Se oli ehkä tarkoitettu niin. Elämä tuo, mitä tuo, eikä sitä voi suunnitella. Olen vain kiitollinen, että olen saanut tämän, mitä olen saanut. Asiat olisivat voineet mennä paljon, paljon huonommin. Se mitä olen täällä saavuttanut, on hieno homma Vaasan mittakaavassa ja koko Suomen mittakaavassa. Pitää olla ylpeä ja iloinen siitä.

Koskimaa ilmoitti joukkueelle seuraavana päivänä Veli Lammen lopettamisilmoituksen jälkeen. Joukkueessa on eletty siis tunteikkaita hetkiä.

– Veka kun ilmoitti lopettamisestaan, niin siinä oltiin jo tippa linssissä. Ajelin sitten eilen illalla kotiin ja satuin osumaan hautajaissaattueen perään. Siinä sitten ajeltiin kolmeakymppiä kämpille hautajaissaattueen perässä ja vaikka tässä nyt ei noin isoista asioista ole kyse, niin kyllä siinä vähän mietti, että miten sattuikin näin. Tänään kun ilmoitin joukkueelle, etteivät pelit jatku raitapaidassa, niin olihan se tunteellinen hetki. Juuri ja juuri sai puhuttua ja kerrottua asiat, Koskimaa kommentoi.

VPS kiittää Villeä kaikista näistä vuosista. Huomenna on iso päivä Elisa Stadionilla. Viimeistä kertaa Raitaa edustaa kaksi kokenutta pelaajaa, joilla on ollut hurja merkitys seuralle ja joille vastaavasti seura merkitsee paljon. Tule jättämään herroille heidän ansaitsemansa hyvästit.

Artikkelikuva: Harri Bragge.