Analyytikko Picchioni nauttinut VPS:n työympäristöstä: ”Tietotaitoa jaetaan ja otetaan vastaan”

Vaasan Palloseuran valmennusportaassa on tällä kaudella mukana maisterivaiheen työharjoittelua Lissabonin yliopistosta tekevä Rodrigo Picchioni. Tiedotus jututti miestä pidemmän kaavan kautta.

Picchioni on lähtöisin Belo Horizontesta, joka on Minas Geraisin osavaltion pääkaupunki. Belo Horizonte on maan kaupungeista kuudenneksi suurin ja siellä asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä.

Picchioni on nuori valmentaja, vasta 22-vuotias, jolla ei ole kovinkaan kummoista jalkapallon pelaajataustaa, mutta sitäkin suurempi intohimo lajia kohtaan.

Vuonna 2014 nuori mies muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan markkinointia ja erikoistui urheilumarkkinointiin. Se ei kuitenkaan ollut oikea ala jalkapallomiehelle.

– Minua ovat aina kiinnostaneet jalkapallossa taktiset asiat, harjoittelu ja harjoitteet, sekä strateginen puoli. Yhdysvalloissa pääsin opiskelemisen ohella mukaan valmennustoimintaan Boca Raton FC:ssä.

Jossain vaiheessa Picchioni sai vihiä jalkapallon opiskelumahdollisuuksista Euroopassa ja suunnaksi muodostui Portugali ja Lissabon.

– En suoraan sanottuna osaa sanoa yhtään, mistä sain ensimmäistä kertaa tiedon Lissabonin yliopistosta, mutta kiinnostuin siitä heti. Hain kouluun ja onnekseni pääsin sisään. Yliopistossa sain kontakteja professoreihin ja huomasin, että he olivat todella hyviä opettajia. Maisterivaiheessa tapasin Ricardon, jonka kautta lopulta päädyin tänne Vaasaan.

Monessakin jalkapallon suurmaassa, kuten vaikkapa Saksassa, nähdään tällä hetkellä nuorten valmentajien esiinmarsseja valmennusryhmissä ja jopa päävalmentajina. Monilla ei ole merkittävää pelaajataustaa. Picchioni näkee oman kehityksensä jalkapallotietämyksen kohdalla olleen nopeaa ja akateeminen tausta on tuonut pohjaa sille.

– Nuorempana ajattelin aika paljon intuitiivisemmin katsojan roolissa miten asiat kentällä tulisi minun mielestäni tehdä. Boca Ratonissa opin jo ennen akateemisen tietotaidon hankkimista paljon etenkin seuran päävalmentajalta, joka oli ollut siellä pitkään. Nyt opiskeltuani jalkapalloa enemmän, näkemys pelistä ei ole enää niin subjektiivinen, vaan se perustuu enemmän tutkittuun tietoon kuin aiemmin – yhdistettynä havaintoihin tietysti.

Näkemyksiä brasilialaisesta jalkapallosta

Nuori valmentajaopiskelija tulee maasta, jossa jalkapallo ei ole hänen mukaansa monella tavalla niin ammattimaista tai pelillisesti organisoitua kuin Euroopassa, mutta sen taustalla on käsittämättömän suuri intohimo. Suomalaisten ja eurooppalaisten spekulaatiot ja stereotypiat huolettomasta sambafutiksesta ja yksilötaitojen vaalimisesta eivät ole niin sanotusti pystymetsästä haettuja, vaan niissä on jotain perääkin. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina huomattavasti. Suurin herääminen Brasiliassa tapahtui 2014 MM-kisoissa.

– Brasiliassa jalkapallo seuratasolla on organisoitua, mutta ei ehkä kovin ammattimaista. Organisaatioiden johdossa on monesti ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole ihan oikeassa paikassa. Syitä mukana olemiselle voi olla monia, jotka eivät välttämättä liity niinkään jalkapalloon. Näkemykseni mukaan Euroopassa seuroja johtavat ja organisoivat useammin henkilöt, joilla on työhönsä enemmän valmiuksia.

– Mielestäni pelitavallisesti ja harjoittelun kannalta Eurooppa on paljon Brasiliaa edellä, mutta Brasiliassa nousee koko ajan enemmän ja enemmän uusia, hyviä valmentajia, jotka yrittävät jalkauttaa toimintaan nykyaikaisempaa, selkeämpää strategiaa. Ei tietenkään ole yhtä oikeaa tapaa pelata jalkapalloa, mutta uudet lähestymistavat kehittävät ja rakenteellisesti jotkin asiat ovat toisia menestyksekkäämpiä. On jossain määrin pystytty jo todistamaan, että joukkueen toimiessa selkeämmin yksikkönä kentän ulkopuolella, korreloituu se suuremmalla todennäköisyydellä paremman peliesityksen muodossa.

– Meillä Brasiliassa jalkapallokulttuuri oli pitkään suoraan sanottuna ylimielistä. Ajattelimme, että meillä on parhaat pelaajat ja viisi maailmanmestaruutta, niin taktiikalla ja yhteistyöllä ei ole niin väliä. Meillä on talentti ja se on tärkeintä. Ja totta kai, ilman talenttia ja kykyjä on vaikea pärjätä, mutta se ei tee aina eroa. Nykyään vastassa on niin hyvin organisoituja ja työteliäitä joukkueita, että pelkällästään sillä ei pärjää.

– Brasiliassa oli ennen 2014 MM-kisoja jo meneillään kehitysprosessi taktisen puolen ja esimerkiksi urheilupsykologian osalta, mutta karmaiseva Saksa-peli kiihdytti sitä selvästi. Nyt maajoukkuetta luotsaa Tite, joka ajattelee jalkapallosta todella analyyttisesti. Hän painottaa, miten pelkällä talentilla ei voita pelejä ja on mielenkiintoista nähdä, miten maan jalkapallon korkeimmassa asemassa oleva henkilö pystyy muuttamaan koko maan ajattelutapaa futiksesta.

– "Jalkapallohullujahan" me Brasiliassa olemme. Takana on todella paljon intohimoa. Koko maa pysähtyy, kun pelataan MM-kisat ja paikallisesti vähintään kotijoukkueen kaupunki pysähtyy maan sisäisten pelien ajaksi.

Opettavainen ympäristö

Intohimoa on taustalla myös VPS:n valmennusryhmässä. Picchioni tuli Vaasaan kehittymään ja jo pelkästään ympäristö on saanut hänet vakuuttuneeksi siitä, että paikka on oikea. Myös pelkästään ammattilaisorganisaatio on uutta hänelle. Hän on aiemmin toiminut ainoastaan puoliammattilaisseuroissa ja esimerkiksi Benfican junioripuolella.

– Koko valmennusporras elää ja hengittää futista. Jo pelkästään oleminen tällaisessa ympäristössä, yhdessä ideoiminen ja side, joka valmennuksella on pelaajiin, opettavat minua kaikessa ammattimaisuudessaan. Tämä on uusi kokemus, josta pidän paljon.

Picchioni tykkää eritoten tavasta, miten päivittäinen toiminta rakentuu.

– Toimintaympäristö on tosi avoin. Ensimmäisenä päivänä olin varautunut seuraamaan enemmän sivusta ja opettelemaan hiljalleen miten homma täällä toimii. Minut kuitenkin otettiin saman tien mukaan päivittäiseen tekemiseen todella vahvasti ja näkemykseni haluttiin kuulla päivästä yksi lähtien.

– VPS:ssa tietotaitoa ja näkemystä jaetaan ja otetaan vastaan. Se opettaa mukana olijoita. Itse olen oppinut joka päivä uutta. Täällä on rajat ja roolit, joiden mukaan toimitaan, mutta tekeminen ei ole kankeaa, vaan kuten Petri (Vuorinen) on sanonut, ollaan vähän kuin iso perhe. Siltä se on tuntunutkin.

Picchionin omaan rooliin kuuluu harjoitusten analysointi päivittäisellä tasolla varsin laajasti.

– Tuotan tilastodataa, joiden pohjalta mitataan myös sitä, ylsimmekö harjoituksissa hakemiimme tavoitteisiin. Esimerkkinä vaikkapa se, saimmeko treeneissä riittävästi toistoja jonkin asian suhteen. Lisäksi tuotan videomateriaalia, joista voidaan analysoida muun muassa pelaajien liikkeitä ja peliasentoja tilanteissa ja niiden vaikutusta lopputulokseen. Sen perusteella voidaan miettiä voiko jotain tehdä paremmin.

Lisäksi vastuulle kuuluu tulevan vastustajan kartoittaminen ja valmistaminen joukkueelle.

– Viikkotasolla teen analyysit tulevasta vastustajasta ja heidän tavastaan pelata. Niiden perusteella voidaan valmistaa pelaajia ja joukkuetta tulevaa koitosta kohti ja miettiä pitääkö johonkin tiettyyn asiaan vastustajien pelaamisessa reagoida ja miten.

Picchioni palaa nyt Portugaliin viimeistelemään maisterinsa, mutta tulee takaisin Vaasaan toukokuussa ja on joukkueen mukana kauden loppuun. Vastustajien analysointia hän tekee etänä jatkuvasti.

– Työssäni on selkeä rakenne ja olen tämän kolmen viikon aikana alkanut paremmin ja paremmin ymmärtää mitä valmennus hakee. Se on analyytikolle tärkeää, sillä siten pystyn tuottamaan paremmin materiaalia, joka vastaa heidän kysymyksiinsä. Tiedän tarkemmin ja tarkemmin millaisiin kysymyksiin vastauksia halutaan.

Tutustumisvaihe takana

Ensimmäinen visiitti Vaasassa ja tutustumisvaihe seuraan ja kaupunkiin on siis nyt tehty. Edes kulttuurishokki ei ole nuorta luotsia häirinnyt. Kylmyyden ja valon kanssa oli aluksi toki hieman totuttelemista.

– Ehkä ne ongelmat, jos niitä niiksi voi kutsua, olivat enemmän maantieteellisistä syistä johtuvia kuin kulttuurisista. Pidän paikallisesta ruuasta, ihmisistä ja kaupungista, jopa lumesta!

– Se on pakko sanoa, että täällä paikat sulkeutuvat liian aikaisin. Olen tottunut Portugalissa illallistamaan välillä puoli kymmenenkin tienoilla ja ensimmäisen päivänä täällä menin etsimään ruokapaikkaa tuohon aikaan, niin jouduin toteamaan, että pikaruokalat olivat ainoastaan enää auki, Picchioni nauraa.