Tuore fysiikkavalmentaja Carlos Fradão: ”Portugalissa monet liigajoukkueetkaan eivät monitoroi harjoituksiaan niin hyvin kuin me”

carlos

Vaasan Palloseura teki sopimuksen joulukuussa fysiikkavalmentaja Carlos Fradãon kanssa. Tiedotus jututti Carlosta pidemmän kaavan kautta nyt, kun portugalilaisluotsi on ollut Vepsussa jo tovin.

Carlos on ollut urheilusta kiinnostunut koko ikänsä. Lissabonilainen hankki urheilijana kokemuksensa yleisurheilun puolelta, mutta oli jo tuolloin hyvin kiinnostunut jalkapallosta.

– Olin pikajuoksija. Juoksin 100 ja 200 metriä ja edustin kuusi vuotta Sporting Lissabonia ja kaksi vuotta Benficaa. Olen kuitenkin aina seurannut jalkapalloa tiiviisti. Lissabonin yliopistossa maisterivaiheessa erikoistuin fyysiseen harjoitteluun urheilussa. Siellä Ricardo (Duarte) oli yksi opettajistani, Carlos kertoo.

Carloksen työskentelytausta on hyvin kokonaisvaltainen. Hän on hankkinut kannuksensa niin fysioterapiaklinikalla kuin urheiluseuroissakin.

– Sen lisäksi, että olen tehnyt fysiikkavalmentajan töitä urheilijoiden kanssa, olen myös tehnyt kuntoutukseen keskittyvää fysioterapiaa yleisellä puolella työkseni.

Suomeen Carloksen toi alun perin rakkaus.

– Tapasin suomalaisen tyttöystäväni, rakastuin ja otin riskin muuttaen Suomeen. Huomasin kuitenkin, että töitä ei ollut helppo saada ja palasin Lissaboniin tekemään maisteria. Maisterivaiheessa tapasin Gert Remmelin, joka auttoi kontaktien suhteen Espoon ja Käpylän suuntaan.

– Otti aikaa ennen kuin pääsin Honkaan "Banan" (Mika Lehkosuo) valmentaessa siellä viimeistä kautta. Sen jälkeen sain paikan akatemiasta ja toimin Pallohongan, sekä vanhimpien juniori-ikäluokkien kanssa.

Hongasta tie vei Espoon Palloseuraan, jossa hän ehti työskentelemään kaksi ja puoli vuotta. Kokonaisuudessaan Carlos on nyt asunut yhtäjaksoisesti Suomessa viisi vuotta.

– EPS tarvitsi henkilön, jolla oli sellainen kompetenssi kuin minulla. Lähdin sinne kehittymään itsekin. Toimin koko seuran fysiikkaharjoittelun koordinoijana. Rakensin linjan fyysiselle harjoittelulle junioreista aikuistasolle ja huolehdin pitkän linjan kehityksestä.

Nyt Carlos on saanut työnsä käyntiin Vaasassa. Totta puhuen hän neuvotteli seuraan saapumisesta jo viime vuonna.

– Silloin homma ei kuitenkaan edennyt maaliin saakka, mutta olen onnellinen, että Petri (Vuorinen) otti yhteyttä tänä talvena uudelleen ja olen nyt VPS:ssa.

Tutustumista toimintatapoihin

Tällä hetkellä meneillään on edustusjoukkueen kokonaiskuvan hahmottaminen. Joukkue testattiin tammikuun alussa ja tuore fysiikkakoutsi on viettänyt paljon aikaa niin testitulosten, kuin aiempien vuosien toimintatapojen analysoinnissa. Samalla pelaajille on aiempien vuosien tapaan rakennettu yksilökohtaiset ohjelmat, joiden suhteen Carlos tukee vahvasti pelaajia. Kaikessa helpottaa se, ettei Ricardo ollut Carloksen ainoa kontakti VPS:aan, vaan hän tunsi etukäteen myös Ville-Pekka Inkilän.

– Ensimmäinen kontakti seuraan tuli nimenomaan Villen kautta. Tein aikanaan Suomeen tultuani erään presentaation Käpylässä ja se päätyi Villelle. Hän tykkäsi siitä ja viiden vuoden ajan olemme olleet sen jälkeen yhteyksissä ja ystävystyneet. Edelleen jaamme ajatuksia ja käymme ajoittain lounaalla ollessamme samassa kaupungissa.

– Villen kanssa olen puhunut paljon, mitä on tehty aiemmin ja uskon itse siihen, että asioita, jotka ovat toimineet, ei kannata liikaa lähteä muuttamaan. Täytyy ymmärtää aiemmat metodit ja tuoda sitten omia juttuja mukaan. Se on todettava, että Ville on tehnyt täällä loistavaa työtä. Meille on tullut toki nyt uusia pelaajia, joista ei ole aiempaa dataa. Uskon, että rakennamme yhdessä taas uudenlaista aikakautta Vepsussa.

Vuoden ensimmäisissä testeissä Carlosta avittivat juuri Inkilä, sekä Performance Matrix -testausta jo kolme vuotta Vepsulle tehnyt Tuomas Nikula.

– Minusta tulee koko ajan autonomisempi, mutta on tärkeää, että olen saanut alussa käsitystä siitä, mitä ja miten pelaajien kanssa on aiemmin toimittu.

Carlos on VPS:ssa nimenomaan edustuksen fysiikkavalmentaja, mutta tarkoitus on tarjota apua myös esimerkiksi reservijoukkueelle, jonka kanssa toimitaan tiiviissä yhteistyössä. VPS J Akatemia -nimellä Kolmosta tulevalla kaudella pelaavaa ryhmää luotsaa Christian Sund, joka on viikottain mukana myös edustuksen treeneissä.

– Kun saamme koko ajan paremmin selville niitä pääkohtia, joihin edustusjoukkueen kanssa keskitymme, aion pikkuhiljaa auttaa myös Christiania reservien kanssa sen suhteen, miten fysiikkaharjoittelua voisi rakentaa sielläkin. Olen muutenkin avoin sille, että kouluttaisin seurassa valmentajia tällä saralla. Minulle voi aina tulla myös juttelemaan näistä asioista, hyväntuulinen portugalilainen muistuttaa.

Hullua ja kiireistä

Pelaajat ovat ottaneet hänet todella hyvin vastaan ja palaute on ollut tähän mennessä hyvin avointa ja positiivista.

– Ensivaikutelma on ollut erittäin hyvä. Pelaajat ovat olleet tosi avoimia minua kohtaan. Quanter antaa toki meille paljon infoa, mutta pelaajat voivat myös tulla juttelemaan minulle aina asioista. He voivat myös kertoa jostain asioista, vaikkapa vaivoista, ensin minulle ja minä voin miettiä miten asia ratkaistaan ja miettiä mitä kaikkia asioita tarvitsee viedä Petelle (Vuorinen) asti.

– Olemme lisänneet loppuverryttelyssä lihashuollon määrää esimerkiksi venyttelyn osalta. On sanottu, että sitä ei ole aivan näin paljoa ollut aiemmin. Palaute on ollut positiivista.

– Pitää kuitenkin muistaa, että kausi on todella pitkä ja henkilökohtaisten ohjelmien kautta saan itsekin vasta tulevien viikkojen aikana lisää kontaktia pelaajiin ja rakennamme yhdessä heidän kanssaan sapluunan, mikä kunkin kohdalla toimii ja on tarpeen. Pyrin antamaan sekä ohjelmien, että kanssakäymisen kautta pelaajille itseluottamusta toimia myös kentällä.

Tammikuun aikana on riittänyt töitä, sen tuore fysiikkavalmentaja myöntää.

– Aika hullua ja kiireistähän tämä on ollut. On tullut todella paljon uutta informaatiota ja nyt parasta aikaa keskityn siihen, mitkä asiat ovat tärkeimpiä. Pitää hiljalleen ymmärtää mitkä ne tärkeimmät fokusta vaativat alueet ovat.

Datan ja pelaajien henkilökohtaisten ohjelmien kanssa työskenteleminen on tarkkaa työtä. Sen suhteen Fradão kuitenkin kehaisee sekä jo aiemmin mainittua Inkilän aiempien vuosien työtä, että joukkueen toimintatapoja ylipäätään.

– Voin vakuuttaa, etteivät veikkausliigajoukkueet ole lähelläkään tätä monitorointa, jota me treeneistä teemme. Sen mitä tiedän vaikkapa HJK:sta, koen, että olemme heitäkin edellä tällä saralla. Portugalissakaan eivät monet liigajoukkueet monitoroi harjoituksiaan niin hyvin kuin me. Olemme sen suhteen todella hyvällä tiellä.

Minkälaisia analyysejä tässä vaiheessa sitten pystyy tekemään?

– Olemme saaneet joukkueeseen laatua ja määrää tammikuun aikana. Meidän keski-ikämme on keskikenttäpelaajien osalta noin 22 vuotta ja koko joukkueessa siinä 24 vuoden hujakoilla. Meillä on siis nuori joukkue, jossa on nopeita, älykkäitä pelaajia, jotka selvästi haluavat oppia uutta ja tehdä kovasti töitä. Joukkue on teknisesti ja taktisesti laadukas.

– Meillä on 18-19-vuotiaita pelaajia, joiden kanssa täytyy vielä rakentaa perustaa fysiikkaharjoittelulle. Tällä kaudella heidän kohdallaan on varmasti päätavoite saada ydin kuntoon ja pyrkiä sitten vasta lisäämään voimaharjoittelua merkittävämmin. Täytyy huomioida, että jollain tuossa iässä olevalla pelaajalle ei ole yhtä vankka pohja alla kuin jollain toisella.

Kun Fradão tuli Suomeen, hänen tavoitteensa oli olla viidessä vuodessa Veikkausliigassa. Se on nyt toteutunut. Motivaatio oli toimia nimenomaan aikuisten kanssa.

– Halusin pääsarjatasolle ja huipputasolle. Junioripuolella on omat haasteensa siinä, miten paljon pitää ymmärtää kypsymisvaiheita. Joku 10-vuotias voi biologisesti olla keskimääräisen 14-15-vuotiaan tasolla ja vaatii näin erilaista harjoittelua kuin muut. Aikuisten kanssa, noin 20-vuotiaista eteenpäin, pystyy tutkimaan ja ulosmittaamaan paljon enemmän asioita.

– Molemmissa puolissa on haasteensa, mutta ehkä aikuisten kanssa toimiminen on vielä motivoivampaa juuri sen suhteen, miten paljon pidemmälle varsinaista voimaharjoittelua voidaan viedä.

Samastumista ja tutkailua

Carlos on viihtynyt Vaasassa oikein hyvin. Hän pystyy samastumaan täällä omaan kasvuympäristöönsä lapsena.

– Vaasa on kivan oloinen kaupunki. Kaupunki on pieni verrattuna Helsinkiin, mutta niin oli Helsinkikin pieni verrattuna Lissaboniin. Sopeudun mielestäni nopeasti paikkoihin, eikä minua haittaa se, että Suomessa on kylmä tai pimeä.

– Näen, että Vaasassa on samanlaisuuksia omaan naapurustooni lapsena Portugalissa. Porukka alkaa pienellä paikkakunnalla tunnistaa eri paikoissa ja moikkailla. Tykkään itse myös kuljeskella kaupungilla ja tutkailla paikkoja. En halua, että asun jossain ja kuljen vain kodin ja stadionin väliä.

Carlos on myös suomalaistunut suhteellisen hyvin. Hän näkee, ettei ilmapiirissä tai ympäristössä lopulta ole niin hirveän suuria eroja Portugalin vastaavaan.

– Minulle sanottiin Suomessa, että en tule saamaan täällä hyvää palvelua ja että suomalaiset eivät hymyile tai välitä. En ole kokenut asiaa missään vaiheessa niin. Uskon vuorovaikutuksen voimaan ja koen, että Suomessa ihmiset kohtelevat sinua siten kuin itse kohtelet heitä. Olen aina saanut apua, kun olen sitä tarvinnut ja suomalaiset ovat olleet minua kohtaan kohteliaita.

Työnteon kohdalla kulttuurissa näkyy pieniä eroja.

– Uskon, ettei ilmapiirissä tai ympäristössä niinkään ole eroavaisuuksia, mutta Suomessa on enemmän sääntöjä ja työtä tehdään tehokkaammin. Jos työaika on 7 tai 8 tuntia, niin suomalainen pyrkii keskittymään tehtäväänsä ja tekemään sen tehokkaasti. Portugalissa ihmiset eivät ole niin sääntöorientoituneita ja asioita jää seuraavalle päivälle, jos jää. Sekin voi joihinkin asioihin vaikuttaa, että Portugalissa on paljon enemmän väestöä.

– Urheilupuolella työympäristössä ei sinänsä ole mielestäni ollut juuri eroja esimerkiksi Hongan, EPS:n ja VPS:n välillä.

Tutor, tulkki ja valmentaja

Tämäntyyppiset asiat ovat merkittäviä siksi, että Carloksen kokemukset Suomesta helpottavat myös tämän maanmiehen, Ricardo Duarten, sekä brassihyökkääjä Douglas Caen sopeutumista uuteen kulttuuriin. Sitä kautta heidän on mahdollista tuntea olonsa kotoisammaksi vielä nopeammin.

– Itsehän asun Douglasin kanssa kuun loppuun ja autan häntä paljon. Hän vitsailikin, että minun pitää pyytää heti palkankorotusta, kun toimin valmentajan töiden lisäksi tulkkina ja tutorina. Ei sitä voi kiistää, etteikö minulla ja Ricardolla olisi iso rooli Douglasin integraatiossa Suomeen ja joukkueeseen.

– Olemme terävöittäneet hänelle, että treeneissäkin pitää keskittyä tarkasti siihen, mitä joukkuekaverit puhuvat. Kun alat saada vähän kiinni sanan sieltä, toisen täältä, alat pikkuhiljaa päästä jyvälle. Hän on opetellut omatoimisestikin iltaisin ja hänen englanninopetustaan lisätään koko ajan. Hän tarvitsee luonnollisesti paljon tukea.

– Ricardoakin autan pienissä asioissa. Olen itse käynyt tuon saman sopeutumisprosessin aiemmin, joten tiedän, miten hommat toimivat. Se tekee minullekin hyvää, kun opin opastaessa itsekin uutta. On myös kiva, että joukkueen staffissa on joku, jolle voi välillä puhua portugalia.

Loppuun Carlos halusi vielä painottaa tyytyväisyyttään tällä hetkellä.

– Olen onnellinen täällä. Olen todella. En muutenkaan valita juuri koskaan, mutta eipä tässä ole ollut syytäkään. Ihmiset eivät tule näkemään minua useinkaan surullisena, koska näen elämässäni harvoin ongelmia. Niiden sijaan näen haasteita, joista tulee päästä eteenpäin.

Eteenpäin mennään myös pelien saralla. Perjantaina VPS kohtaa Suomen Cupin ottelussa FF Jaron. Ottelu alkaa 26.1. klo 18:45 Fennia Arenassa. Se on seuraava haaste, jonka Carlos ja VPS pyrkivät ratkaisemaan.

VPSTV syventyy Raidan pelillisiin asioihin uudessa...
Otteluraportti: VPS kaatoi Umeå FC:n Morrisseyn os...

Rantamaantie 6, 65100 Vaasa

puh. (06) 318 2970

toimisto (at) vepsu.fi

Toimiston aukioloajat: Ma-Pe klo. 10-12 ja 14-16

Image
© 2018 Vaasan Palloseura. | Powered by: RStudio