75 vuotta Vepsun ensimmäisestä Suomen mestaruudesta

12.08.2020

Tänään on kulunut tasan 75 vuotta siitä päivästä, kun Vaasan Palloseura voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa. Hietalahden stadionilla 12.8.1945 pelatussa finaalissa kaatui Helsingin Palloseura luvuin 2-0.

Edeltävien vuosien Jatkosota oli ymmärrettävästi sekoittanut jalkapallokilpailujenkin järjestämistä, ja vasta 1945 pystyttiin palaamaan "normaaliin". Siksi vuoden 1945 Suomen mestaruudesta ei pelattu sarjamuodossa vaan kilpailu ratkaistiin heinä-elokuun välisenä aikana erillisellä cup-kilpailulla. 64 osallistujajoukkueen cupin kierrokset pelattiin yksiosaisina, ja siihen osallistui 32 seuraa sekä Palloliitosta että Työväen Urheiluliitosta. VPS selviytyi finaaliin voittamalla Pietarsaaren Drottin, Valkeakosken Hakan, Helsingin Ponnistuksen, Turun Kisa-Veikot sekä välierissä vielä Turun Palloseuran lukemin 4-5, vaikean vierasottelun jälkeen. Täten Vepsu selvitti tiensä ensi kertaa historiansa aikana otteluun, jossa sillä oli mahdollisuus voittaa Suomen mestaruus.

Vieraaksi ei silti ollut tulossa mitään helppoa nakkia vaan kahdeksankertainen Suomen mestari HPS, eli kutsumanimeltään "Vihreät jääkärit". Lisäjännitystä peliin toi, että seurojen välille oli ehtinyt syntynyt hieman pahaa verta jo ennen sotia. Vaasassa nimittäin koettiin, että HPS oli "värvännyt" VPS:n maajoukkuemies Eino Lahden omiin riveihinsä, mikä takavuosina oli paljon epätavallisempaa kuin nykyään.

Seuraavana otteluselostusta finaalia seuranneen päivän Ilkka-lehdestä:

"... Upean stadionimme vajaat 2000 istumalippua myytiin tuossa tuokiossa loppuun, joten ottelupäivänä myytiin kentällä ainoastaan seisomalippuja. Kumpikin joukkue oli "trimmattu" tähän loppukoitokseen "viimeistä piirtoa myöten", ja kun kamppailu alkoi, niin tämä seikka kävikin selvästi ilmi. Ottelun tärkeys painoi poikain jaloissa ja mielestämme tämän huomasi enemmän vaikuttaneen vaasalaisiin, jotka nyt olivat selviytyneet tällaiseen suurkoitokseen, vastustajanaan HPS, joka oli jo aikaisemmin ollut useasti tällaisessa loppuottelussa sekä voittanut Suomen mestaruuden jo kokonaista 8 kertaa. Vaasalaiset pelasivat kuitenkin kaikesta huolimatta yritteliäästi ja onnistuivat työssään suorastaan loistavasti, johtaen hienokseltaan kamppailua melkein koko ajan.

Vaasan joukkue oli kokoonpanoltaan tasainen, mutta kuitenkin erikoismaininnan ansaitsee maalivahti Rintanen. Suurilukuinen yleisö näkikin tämän nuoren vaasalaispojan esittävän sellaista "rysänvartija"-peliä, jollaista vain aivan harvoin nähdään. Mielestämme poika pelasi itsensä tässä ottelussa maajoukkueeseen. Hänen työskentelynsä maalissa oli eilen oikein nautinto seurata …

Mauno Rintasen erikoisalaa olivat komeat heittäytymiset.

… HPS:n joukkueen paras mies oli vaasalaissyntyinen Eino Lahti, jonka valkoinen harja loisti taas ylimpänä "vihreitten jääkärien" joukkueessa. Hän näyttää kuntoutuneen uudelleen ja mikäli eilen seurasimme hänen peliään, niin tullaan hänet jälleen, jos peli tulee olemaan eilisenlaista, näkemään melkoisen varmasti maajoukkueessakin …

… Pelin kulusta mainittakoon, että vaasalaiset saivat valita kenttäpuolen. Kamppailua käytiin alussa tunnustelun merkeissä, kiihtyen kuitenkin ajan kuluessa. Vierailuja tehtiin kummallekin maalille, HPS:n Sarnolan joutuessa kuitenkin kovemmalle koetukselle ja lukuisempien vierailujen kohteeksi. Tällaista olikin koko ensimmäinen puoliaika, vaasalaisten ollessa kuitenkin hienokseltaan painostavampia. Maaleja ei syntynyt hyvistä yrityksistä huolimatta kummallekaan tällä aikapuoliskolla, joten puoliaika päättyi maalittomana.

Kun toista puoliaikaa, jonka alku oli muuten vaasalaispainostusta, oli pelattu 11 min. lepäsi pallo Sarnolan takana rysässä. Keskushyökkääjä Uusikylä pääsi läpi puolustuksen ja ampui pallon suoraan rysään. VPS johti siis ottelua 1-0 yleisön riemuitessa. Peli jatkui nyt hieman helsinkiläispainostuksellisena. Kun kellon viisarit osoittivat 20 min. johti VPS ottelua 2-0. Virtanen taklasi rangaistusalueella väärin, jolloin pallo asetettiin 11 metrin päähän, Aution ampuessa pallon kauniisti helsinkiläisten maaliin. Loppuaika ottelusta oli maaliton, joten loppuvihellyksen kuuluessa Vaasan Palloseura oli siis perinyt v. 1945 Suomen mestaruuden jalkapallossa maalein 2-0. Lopputulos osoittaa selvästi ottelun kulkua. Ottelun hyvänä tuomarina toimi Folke Nyberg, VIFK:sta.

Heti ottelun jälkeen joukkueet asettuivat johtajineen riviin aivan katsomon eteen. Tämän jälkeen astuivat kentälle SPL:n Vaasan piirin puheenjohtaja H. Valpas ja piirin sihteeri A. Anttila, edellisen pitäessä puheen, minkä jälkeen hän lahjoitti Helsingin Sanomien lahjoittaman kiertopalkinnon voittaneelle joukkueelle eli Vaasan Palloseuralle, johon seura sai ensimmäisen kiinnityksen. Tämän jälkeen Valpas ja Anttila jakoivat mestaruusmitalit vaasalaisille sekä HPS:lle hopeamitalit. Tilaisuus päättyi 3-kertaiseen "Hei"-huutoon Suomen jalkapalloilulle.

Merenkyntäjillä pidetyssä päättäjäistilaisuudessa kauppias Olavi Palo lausui pelaajat naisineen tervetulleeksi, samoinkuin muut kutsuvieraat. Paistiin päästyä johtaja H. Valpas m.m. kiitti pelaajia. Kamreeri T. Törnroos muisteli vanhoja jalkapalloasioita. Kaupungin urheilulautakunnan jäsen, vahtimestari A. Tuominen esitti mielipiteensä, että kaupungin pitäisi ehdottomasti saada toisenkin kunnollisen urheilukentän. (Vepsun oma, 1928 rakennettu kenttä Vöyrinkaupungilla oli sodan aikana ehtinyt rapistua pahasti, eikä ollut enää pelikunnossa.) Johtaja Korpela lahjoitti 10,000 mk kiertopalkinnon ostamista varten vaasalaisten jalkapalloseurojen väliseksi kiertopalkinnoksi, johon VPS saa laatia säännöt. Palkinnosta kilpaillaan ensimmäisen kerran, kun VPS ja IFK ottavat yhteen ensimmäisessä edessäolevassa mestaruussarjaottelussa."