VPS J Akatemian päävalmentaja Christian Sund painottaa kärsivällisyyttä

VPS J Akatemian päävalmentaja Christian Sund painottaa kärsivällisyyttä

Vaasan Palloseuran farmijoukkue aloitti toimintansa joulukuussa. Tammikuun alusta ryhmän päävalmentajaksi hyppäsi Christian Sund.

Sund on vaasalainen entinen jalkapalloilija. Hän on BK-IFK:n kasvatti, joka pelasi urallaan yhteensä yli 200 Veikkausliiga-ottelua VPS:n, HJK:n, FC Lahden ja JJK:n riveissä. Lisäksi hän on pelannut myös Ykköstä ja Kakkosta alueen seuroista Vasa IFK:ssa ja SJK:ssa. Ulkomailla hän kävi nuorena Crewe Alexandrian ja Östers IF:n akatemioissa ja aikuisten tasolla Stabekissa, Norjassa.

Näkemystä ja kokemusta 39-vuotiaalla valmentajalla siis riittää. Pelaajauransa vuoteen 2013 lopettanut Sund on valmentajaurallaan luotsannut sekä SJK:n, että VIFK:n B-junioreita. Nyt työnkuvaan kuuluu siis VPS:n farmijoukkue VPS J Akatemian valmentaminen Kolmosessa, sekä tiivis yhteistyö osana VPS:n edustusjoukkueen valmennusryhmää.

– Treenit ovat lähteneet hyvin käyntiin. Pelaajia on ollut harjoituksissa aika vähän, vain viitisentoista, mutta kaikki ovat yrittäneet parhaansa ja heillä on halu oppia asioita. Olen ollut pelaajien suhteen tosi tyytyväinen ja tykännyt toiminnasta, Sund kommentoi.

Pahakseen Sund ei laittaisi muutamasta lisäpelaajasta, mutta kevättä kohden tilanne helpottuu hiukan.

– Jos olisi 16 pelaajaa tai enemmän, niin treeneistä saisi rakennettua vielä vähän enemmän pelinomaisia. Toisaalta meillä ei ole Fenniassa vielä koko kenttä käytössä, joten voi olla hyväkin kun pelaajia on ollut vähemmän. Tiiviille ryhmälle on helpompi treenin sisälläkin antaa henkilökohtaisia neuvoja ja pelaajat saavat enemmän toistoja.

– Kun pääsemme ulos ja Elisa Stadionille, niin saamme enemmän B-junioreita mukaan. Nytkin muutama heistä on treenannut meidän kanssamme. Yhteistyö on siis vahvaa myös siihen suuntaan.

Ei väen vängällä

Ryhmään ei ole yritetty väen vängällä hakea pelaajia ulkopuolelta, vaan mahdollisuus annetaan nimenomaan omille nuorille. Ryhmään toki voi tulla pelaajia ulkopuoleltakin.

– B-junioreiden SM-karsintojen jälkeen katsotaan tilannetta joukkueen suhteen uudelleen. B-junnut voivat liikkua vapaasti joukkueiden välillä, pitää vain pitää huolta rasituksesta, ettei kuormiteta liikaa.

– Kyllä tavoitteellisia pelaajia voi muualtakin tulla ryhmään mukaan, mutta en halua yrittää haalia ketään vain, että pärjäisimme paremmin tai muuta sellaista. Jos pelaajia ei yksinkertaisesti olisi riittävästi, niin se olisi toki eri asia. Ensisijaisesti joukkueen tarkoitus on kuitenkin pitkässä juoksussa viedäc tätä runkoa eteenpäin, joka on kulkenut sen Vepsun junioripolun ja antaa heille mahdollisuus ottaa se askel liigatasolle.

– Meillä on hyviä pelaajia, jotka ovat valmiita panostamaan. Heidän vain tulee uskoa se itsekin entistä vahvemmin, että heillä on aidosti mahdollisuus murtautua pelaamaan Veikkausliigassa. Heitä pitää pikkuhiljaa saada harjoittelemaan edustuksen kanssa ja sitä kautta ryhmään mukaan.

Sund on jo tässä vaiheessa vienyt VPS J Akatemiaan paljon edustusjoukkueen toimintamallin mukaisia asioita.

– Olen tuonut akatemian harjoituksiin asioita, joita teemme edustuksessa ja periaatteita, mitä asioilla haetaan. Sitä kautta nuoret, jotka nousevat edustuksen treeneihin, pääsevät helpommin kiinni harjoituksiin ja pelitapaan. Kaikkea ei tietenkään voi kopioida suoraan, sillä pelaajatyypitkin ovat meillä hiukan erilaisia. Pienin askelin mennään, Sund kertoo.

Tärkein asia Sundin mielestä on intensiteetin nostaminen akatemian treeneissä.

– Olen sanonut jätkille, että steppi liigatasolle on iso, muttei se aivan niin iso ole miltä se voi vaikuttaa. Temmossa, jolla edustus treenaa verrattuna meidän vastaavaan tulee merkittävin ero. Meidän tulee nostaa intensiteettiä vielä reippaasti. Se ei tarkoita, että juostaan niin, että hiki valuu solkenaan, vaan sitä, että asiat tapahtuvat nopeasti. Itse pelin tempo pitää hilata sille tasolle, millä haluamme kesällä pelata, Sund painottaa.

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä

Kolmosdivaritasoa on moni epäillyt hyvänä kasvupaikkana. Sund on tästä osaltaan eri mieltä.

– Mitä nyt olen muutaman kesän aikana tässä nähnyt, niin A- ja B-junioreiden karsintapelit talvella ovat todella hyviä. Kesällä taso kuitenkin tippuu merkittävästi.

– Kolmonen on mielestäni nuorille jopa parempi taso kuin A-junioreiden SM-sarja fyysisen pelin vuoksi. Meidänkin pojille tulee olemaan iso haaste, kun pelataan fyysistä vastustajaa vastaan. Meillä ei kuitenkaan voi olla koko pelin ajan pallo. Välillä pitää puolustaa ja voittaa kaksinkamppailuita ja sitä Kolmonen opettaa kyllä.

Tason tippumista juniorisarjoissa Sund perustelee nimenomaan sillä, että monien seurojen nuoret pelaavat kesällä nimenomaan seuran aikuisjoukkueissa, parhaat esimerkiksi Veikkausliigassa tai Ykkösessä, vaikka talvella he edustivat juniorijoukkueita.

– Niin se tähän mennessä on ainakin ollut, että parhaat pelaajat siirtyvät junnujoukkueista karsintojen jälkeen pois. Etenkin A-junnujen SM-sarjan osalta. Se on ymmärrettävää, sillä täten parhaat pelaajat saavat hyviä pelejä ympäri vuoden, koska kuten sanoin, karsintasarjoissa kaikilla on parhaat mukana.

– Mekin olisimme saaneet paikan A-junnujen SM-karsinnassa tänä vuonna, mutta emme ottaneet sitä tällä kertaa vastaan, koska meillä on aika pieni rinki. Toisaalta olisi ollut hyvä nähdä talvella missä mennään ja pelaamalla kovia vastustajia vastaan olisi nähty missä mennään, mutta teimme tämän vuoden tilanteen pohjalta nyt tämän päätöksen.

A-juniori-ikää pidetään monissa lajeissa haasteellisena. On armeijaa, tehdään päätöksiä opiskelupaikoista ja moni asia elämässä laitetaan nuorten toimesta vaakakuppiin punnittavaksi. Sund on nähnyt saman alueen muissakin seuroissa. Hänellä onkin painavaa asiaa esimerkiksi vaasalaisia nuorukaisia ajatellen.

– Kaikilla on varmaan samat haasteet tämän asian kanssa. Isoin niistä on se, miten saadaan pelaajat uskomaan itse, että he pystyvät kyllä pärjäämään ja ottamaan paikan liigassa. Ei tarvitse lähteä Ruotsiin tai muualle 17-vuotiaana. Eikä tarvitse myöskään panikoida, jos ei 17-vuotiaana kolkuttele liigan portteja. Lähdin itse kun olin 21 ja pelasin yli 200 liigapeliä ja pääsin pelaamaan ulkomailla, kaikki Suomen nuorisomaajoukkueetkin aikanaan läpikäynyt Sund paaluttaa ja jatkaa:

– Pelaajilla on tässä iässä kaikki täällä Vaasassa. On läheiset, on hyvät olosuhteet ja hyvä valmennus. Kärsivällisyys on se suurin haaste. Moni joka on pelannut koko ikänsä tavoitteellisesti lopettaa alle parikymppisenä kun ei jaksa uskoa, että voisi enää nousta liigapelaajaksi. Tai toinen vaihtoehto on, että siirrytään pelaamaan alasarjoja.

Kehitystä yksilönä joukkueessa

Kokonaisvaltaisesti Sund näkee Vepsun vanhimpien ikäluokkien ja edustuksen valmennuksen otollisena nuorelle pelaajille. Hän myös henkilökohtaisesti toimii näiden arvojen mukaan.

– Valmennus sen aikuistason askeleen ottamisvaiheessa on tällä hetkellä sellainen, joka pyrkii auttamaan pelaajia, eikä mieti omaa etua tai liikaa tulosta. Minä haluan, että pelaajat kehittyvät. Minä otan vastuun tuloksista itse.

Kehittymisen suhteen tällaisten 16-19-vuotiaiden kohdalla pitäisi ottaa huomioon juuri se aspekti, että pitää edelleen kiinnittää suuri määrä fokusta yksilön kehittämiseen.

– Tässä vaiheessa pitää vielä kehittää yksilöä aivan pelin perusperiaatteiden, kuten hyökkäyspelaaminen ja puolustuspelaaminen, osalta. Mitkä niissä ovat tärkeitä ja miten niitä voi pelata. Maailmassa on paljon erilaisia valmentajia ja tapoja pelata ja yritän saada pelaajat myös ymmärtämään sen, ettei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa pelata, vaan pitää pystyä muuntautumaan. Peli voi olla ulkomailla aivan erilaista kuin mitä se on täällä.

– Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö pääprioriteetti olisi kehittää pelaajia nimenomaan VPS:n edustusjoukkueeseen. Tämä on joukkuelaji ja tarvitset ympärillä olevia pelaajia saadaksesi omat parhaat ominaisuutesi esiin. Vaikka puhun yksilön kehittämisestä, haluan, että ryhmämme on todella yhtenäinen ja oppii pelin periaatteet nimenomaan joukkueena.

Kehitystä edesauttaa se, että Sundilla on käytettävissään ryhmä fiksuja nuoria.

– Ricardo (Duarte) on monesti sanonut, että suomalaiset pelaajat ovat fiksuja. Kovin monesti moista ei kuule suomalaisista jalkapalloilijoista, mutta oikeasti he ovat sitä. Itseluottamus ja kärsivällisyys pitää kuitenkin saada vahvemmin esille. Portugalissa saatat olla 25-vuotias ja edelleen aidosti uskot, että joku päivä minun mahdollisuuteni vielä tulee. Se kertoo paljon eroista Suomeen.

Portugalilaisduo apuna

Sund ei ole nuorten kehityksestä vetovastuussa yksin. Myös Duarte ja fysiikkavalmentaja Carlos Fradão ovat hänen apunaan enenevässä määrin.

– Tarkoitus on, että he ovat mukana kerran tai kaksi viikossa meidän treeneissä. Carlos tulee vastaamaan aamutreenien fysiikkapuolesta, sekä alku- ja loppurutiineista muissa harjoituksissa. Nämä ensimmäiset viisi viikkoa ovat kuitenkin olleet niin intensiivisiä, että alamme vasta löytämään päivittäisen rytmin edustuksen kanssa. Sen vuoksi he eivät vielä ole olleet juurikaan mukana.

Nimenomaan pääsy mukaan edustuksen maailmaan oli asia, joka ylipäätään houkutteli Sundin Vepsuun.

– ”Peten” (Vuorinen) kanssa kun juteltiin, niin hän sanoi, että saan pestissä olla mukana vahvasti myös edustuksen puolella. Olen kuitenkin SJK:ssa ja VIFK:ssa toiminut vain junioripuolella, enkä näin ollen ole päässyt sinne edustuksen pukukoppiin vielä missään seurassa muuta kuin pelaajana. Koen, että minulla on annettavaa myös edustustasolla ja se oli yksi ehdoton etu tässä tehtävässä.

– Toki muitakin syitä oli. Tunnen Peten jo pitkän ajan takaa ja olemme pelanneet samassa jengissä aikanaan. Lisäksi opin paljon joka päivä. Näistä opeista tulee olemaan paljon hyötyä itselle jatkoa ajatellen.

Toimintaympäristöä ja yhteistyötä edustuksen kanssa helpottaa suuresti avoimuus.

– Yhdessä mietitään mitä ja miten tehdään ja toimitaan. Mitkä ovat ne pointit, joita haetaan ja miten ne saadaan vietyä pelaajille.

Avoimuus oli myös asia, joka hieman yllätti pelaaja-valmentajatasolla. Yllätys on ollut nimenomaan positiivinen.

– Vaikka minäkin olen ollut ja asunut Vaasassa tässä koko ajan, niin en ole tajunnut miten lähellä valmennus on pelaajia täällä päivittäisessä työssä. VPS:ssa ei vain tulla treeneihin ja lähdetä niiden jälkeen kotiin, vaan koko päivän ajan valmentajat pyrkivät olemaan läsnä ja tukena pelaajille, jotta he pystyvät saamaan itsestään kaiken irti ja suorittamaan.

VPS:lta on pitkään puuttunut se viimeinen askelma nuorten tasolta Veikkausliigaan. Nyt sen rakentaminen on alkanut.